lauantai 19. tammikuuta 2013

Elämä opettaa 1

Näin se elämä opettaa, jos ei muuten älyä.
Opetus 1: Alä koskaan nosta yökkivää kissaa.
"Että on huono olo"
Sitten seurasi siivousta ikkunasta, ikkunalaudalta, seinästä, sohvan selkänojalta ja käsinojalta, lattiasta - YÖK.
"Ei se ollut minun syyni. Et olisi nostanut ylös."
Niinpä. Ensi kerralla en nosta enkä yritä saada ulos. Selviää vähemmällä sotkulla.

5 kommenttia:

  1. Yökkivän kissan voi siirtää pois matolta paljaalle lattialle, ei sen pitemmälle, työntämäl perseestä. :) Nostaa ei kannata... eiku, senhän sä just opit. ;D

    VastaaPoista
  2. No yök... Yökkivän kissan eteen on turha myöskään yrittää työntää paperia tms., jolla Palvelijan olisi tarkoitus suojata alla olevaa mattoa/sohvaa/sänkyä/vaatetta oksennukselta, kun kissa väistää sitä ihan varmasti. Ole vain skarppina siivoamaan sotkut, niin ne eivät ehdi valua/imeytyä/kuivua tosi hankalasti siivottaviksi... ;) Otan osaa!

    VastaaPoista
  3. YÖK! Toivottavasti oli edes kertaluontoinen yök...

    Sen verran olen yökkivää kissaa siirtänyt, että sängystä ohjannut lattialle. Joskus olen kyllä onnistunut saamaan peiton tai pyyhkeen tulevan tuotoksen alle, mutta väistämään se kyllä pyrkii, ja yleensä onnistuu.
    Kerran tapahtui niinkin, että Friede oksensi juuri syömänsä maksat patterin väliin. Oli afääri siivota se.

    VastaaPoista
  4. Elämä on opettanut tämän minullekin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos myötätunnosta! Valitettavasti ei ollut kertaluontoinen yök, vaan niitä on tullut matokuurista huolimatta lisää. Onkohan Viiru sairas? Pitää seurata asiaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!