Kissojen joulu

Kissojen mielestä sisällä oleva kuusi, jossa killistelee kaikenlasta mielenkiintoista purtavaa, on tutkimisen ja pällistelyn arvoinen asia.

Veikolle ja Luna Leukaparralle tämä on ensimmäinen joulu ja kovin ovat kissat hämillään. Milloin Veikko seisoo kahdella jalalla kurkotellen kuuseen, milloin tutkii saalistaan kuin orava. Vielä on kuusi pystyssä

Lunaa kiinnostaa enemmän tonttuhatun kulkunen. Kulkunen suorastaan hypnotisoi pienen kisun.

Kissoille joululahjaksi tekemäni kissanminttuiset hiiripötkylät olen piilottanut niin hyvään paikkaan etten ole löytänyt niitä vielä tänäänkään. Kyllä ne vielä löytyvät. Luna ei tahtoisi odottaa.

"Anna mulle kulkunen!"

Hyvää Joulua!

Luna-tonttu

Hiiri-pötkylöitä

Joululahjoja miettiessä sain ajatuksen, että pitäähän kissoillekin olla jouluaattona omat paketit, kun kaikki ihmiset rapistelevat kuusen alla lahjojaan. Tuumasta toimeen ja virkkaamaan hiiri-pötkylöitä. Sisälle laitoin vanhan tyynyt täytteitä ja edelliskesänä kasvattamaani kissanminttua. Kissanminttu kasvoi hyvin ja kuivasin sitä talteen suuren karkkirasiallisen. Jokaiselle kissalle oma hiiripötkylä ja kaverin kissalle kanssa. (Kaverin kissalle menevästä "hiirestä" tuli kyllä porsaan näköinen.) Tämä piipertäminen virkkuukoukun ja kissanmintun kanssa räjäytti meillä pankin. Tällaista seurasi:

Jafariina vispasi hiiren kanssa silmät kiiluen. Kissavaltakunnan kuningatar-kissan arvokkuus oli muisto vain.

Luna Leukaparta etsi tassuihinsa hiiret kerran toisensa jälkeen vaikka yritin niitä piilottaa selittäen, että "ne on tarkoitetttu jouluaatoksi!" Seli, seli - kaikui kissanminttu-kuuroille korville. Luna ehti purra useamman hiiren hännän poikki ja jouduin korjailemaan joululahjojen häntiä.

"Pussin sanka hyppäsi kaulaan ihan vahingossa. Istuin tässä kaikessa rauhassa. - en minä hiiri-pötkylöitä katsonutkaan.."










Aamulla tuholaistiimi oli jälleen hiiri-pötkylöiden kimpussa ensi töikseen, jopa ennen aamupuuroa.

 

Mitenhän näiden hiiri-pötkylöiden kanssa selviäisi kunnialla jouluun saakka?

Joulusukkia ja kakkuja

Red Dragonin organisoiman Joulusukkavaihto2011 on saavuttanut lakipisteensä, kun sukat on tehty ja vaihdettu ja kuvia saa julkaista. Minä sain ihanan upeat ohuet karkkisukat webalta. Kiitos, Weba!

Itse tein sukat Joulusukkavaihtoon Novita 7-veljeksestä, kun minusta sitä lankaa on vain niin mukava ja nopea neuloa. En osannut päättää väritystä, joten tein kokeeksi kahdet joulusukat vaihdellen lankojen sävyjä.

Lopulta päätin lähettää sukkasiskoksista nuo vasemmanpuoleiset, väreiltään vähän kirkkaammat sukat Neule-Kirpulle. Oikeanpuoleiset etsivät vielä itselleen sopivia jalkoja. Samaan tapaan kuin Tuhkimo-sadussa lasikenkä etsi itselleen sopivaa jalkaa. (Sukkiin taitaa vaan olla helpompi löytää sopiva jalka kuin lasikenkään.)

Joulun alla on kaikenlaista pientä ja suurta piiperrystä tehtävänä. Leivoin eilen perinteisiä taatelikakkuja itselle ja lahjaksi annettavaksi. Ja mitä tekivät karvaiset ystäväni?

Poika oli leikannut palasen kakusta ihan luvan kanssa, mutta kissat olivat kai tuumineet, että heillekin tätä houkettelevalle tuoksuvaa herkkua ja puraisivat palasia toisesta kakusta. Ja yksi kissa ponkaisi vauhtia kakun kyljestä matkalla ikkunapöydälle lintuja vahtaamaan, kun kakut olivat jäähtymässä leikkuulaudalla. Taitaa jäädä useampi kakku itselle syötäväksi ja lahjaksi menee vain yksi kakku, jos se on säilynyt yön yli ehjänä.

"Ai, minä vai?"

Kissan leikkiä

Marraskuu oli Lapaskuu ja lapasia tuli neulottua 11 paria; 12:sta lapaspari jäi peukaloa vaille valmiiksi. Siis melkein tusina tuli tehtyä. Tässä viimeiset Lapaskuuhun ilmoitetut lapaset.

Nyt ei pitäisi sormia palella vaikka tulisi talvi ja pakkaset ja hanget korkeat nietokset.


Kissoja ei pimeys tai kylmyys haittaa. Leikki jatkuu sisällä, jos ulkona on liian märkää.

Pallon pelaaminen on Veikon kestosuosikki urheilulajeista.

Vanha ja risa kissanlelu: naru ja keppi, saa Veikon edelleenkin villiintymään.

 

Joskus Veikko joutuu antautumaan armottoman lelun vaatimuksesta. ;-D

Kissoista puheenollen viime yönä päästin Musti-kisun sisään keskellä yötä, kun kissa huusi ikkunan alla niin rumasti vaatimustaan ikkunan avaamisesta. Sitten kuuntelin aikani, kun kissa temmelsi ja telkkusi makuuhuoneessa. Unenpöpperössä laitoin valot ja paha aavistukseni osoittautui todeksi: Musti oli tuonut sisälle tullessaan pientä yöpalaa ja leikkikaveria itselleen yön hiljaisuudessa: hiiri makasi hengettömänä makuuhuoneen nurkassa kissan tassun alla. Nakkasin tietenkin hiiren hännästä takaisin ulos. Musti jäi hyrisemään viereeni sänkyyn. Voihan kisu!

Jäätä ja pakkasta

Pakkanen jatkuu. Aurinkoa näkyy valitettavan vähän, mutta näkyy vähän kuitenkin.

Jäätä näkyy ikkunassa ja järvessä.

En päässyt vielä tänään lenkille järven jäälle. Siihen tarvitsee vielä muutaman pakkaspäivän lisää. On upeaa kävellä jäätä pitkin kauniilla säällä, kun lumi ei estä kulkemista.



Lumi ja kivi on kaunis yhdistelmä.

Tässä on Lapaskuun tuotoksia ja Luna Leukaparta kaiken keskipisteenä. Kuvauksen lopuksi Luna asettui nukkumaan lapasten päälle kaikessa rauhassa. Harvoin saa tehdä mitään ilman kissojen seuraa. Aikaisemmin esitellyt vehnälyhdelapaset puuttuvat lapasringistä.

Marraskuussa

Minun mielessäni marraskuu on ollut kuoleman kuukausi: pimeää, kylmää, märkää, kurjaa, väsyttää, tympii... Olen ollut väärässä. Marraskuussa on myös kaunista ja joskus jopa aurinkoista!

Lomapäivänä kävin pitkällä lenkillä metsässä kameran kanssa. Pakkanen pureskeli sormia valokuvatessa.

Jäätä näkyvissä!

Aamulla näkyi sekä kuu että aurinko. Kuu löytyy tien päästä.

Enää ei haluta mennä uimaan järveen.

Ulkona sataa suuria lumihiutaleita parhaillaan. Päivystän kotona ja neulon. Kissat ovat tietenkin apuna.

Pimeä nukuttaa

Pimeään vuodenaikaan nukuttaa aina ja kaikkialla.

Nukuttaa niin ettei silmät pysy auki.

Uni voittaa. Toinen silmä vielä valvoo.

Jafariinalla on unilelu kainalossa.

Välillä jaksaa leikkiä.

Syödä jaksaa aina. Varsinkin varkaiten.

HAUKS!

"Tämä on kyllä luvatonta. Nuolaisen vähän."

Sitten jaksaa tutkia paikkoja.

Kuka on purrut jumppamattoani?

Ja taas nukkua. Vaikkapa kimpassa.

Missä minun tassu ja minun pää? Onko tämä sinun vain minun?

Voi kun ihmisenkin elo olisi noin yksinkertaista.

Kissavaltakunnassa

Kissavaltakunnassa tapahtuu.

Ensimmäiset lapaset valmistuneet Lapaskuuhun2011. Malli vehnälyhde-lapasiin Novitan klubilaisten extraideoista. Lankana kaksinkertainen ikivanha norjalainen villalanka.

Kissoilla on menossa valtataistelu. Musti-äiti ja Jafariina-tytär kisailevat Talon Kuningattaren tittelistä.

Jafariina tukkii portaat ja tarkastelee valtakuntaa.

Mitenhän tässä käy? Musti murisee jatkuvasti ja on käppyrässä kuin vanha muori. Jafariina selvästi uhmaa Mustia ja haastaa tätä kerta toisensa jälkeen.


Muut kissat jatkavat normaalisti eloaan. Veikko opettelee avaamaan itse ovea päästäkseen ulos.

Luna etsii mitä ihmeellisimpiä nukkumapaikkoja.

Pullansuojus uunin päällä on hyvä nukkumapaikka.

Kissan etsivät oma-alotteisesti ruokaa ja juomaa sieltä mistä helpoiten sitä löytää.

Risto Reipasta janottaa aamulla.

Meillä ei siis edelleenkään saa kissat nousta pöydälle. Piste.


Tämä on noloa: pikkisisko ja -veli imeskelevät isoveljensä, Risto Reippaan tassun kannuksia. Risto R itse ojentaa tassunsa imeskeltäväksi.

Tällaista tänään kissavaltakunnassa. Kaikki hyvin. Tai ainakin melkein.

Tassutunnustus

Sain tassutunnustuksen Pirjolta. "Tassutunnustus annetaan ansiokkaasta Tassuasiain Edistämistyöstä,  ja sen on piirtänyt Henna". KIITOS! Kissantassut kiehtovat kovasti minua: niitä on mukava silitellä, tutkia, kuvata ja pitää hellästi kädessä, jos vain kisu itse sen kulloinkin sallii. Aina ei kissaa huvita moinen ihmisen herkistely.

Tässä vielä uusin tassukuva tästä talosta: Risto Reippaan tassu, jota pikkusisko Luna on vähän imeskellyt.