Jisto pläjäys

Risto Reipas on ollut viime aikoina varsinainen lössykkä, mussukka Jisto.
Jisto on haistellut kukkasia,

leikkinyt uudella lelulla itsensä läkähdyksiin, jonka jälkeen Herra makasi selällään ja odotti lelun lentävän suoraan tassujen ulottuville,

hämmästellyt Mamman nauramista aiheesta

"Tä? Selällään on kiva olla."

ja lopuksi vallannut Mamman sängyn. (kostoksi?)

Mitä silmät ei nää

"Mitä silmät ei näe, sitä ei ole." Eli kun Risto Reippaalla on silmät kiinni ja piilossa, kissa ei ole pöydällä. Näin yksinkertaista se on.

Taistelu urheilupökiä vastaan

Jafariina löysi Poijan urheiluhousut urheilulaukusta. (Mitähän kissa teki urheilulaukussa? Siinäpä elämää syvempi kysymys. ;-D)
Siitä syttyi heti taistelu Kissa vastaan Poijan urheilupökät.

Vimmattua potku-raapimis-puremista

Käytetyt urheilupökät meinaavat päihittää Kissan salaisella aseellaan: HAISU.

"nuuhkis! Taju lähtee. Välillä happea."

Kiihkeän taistelun päätteeksi punainen vastustaja on litistetty räsymattoon. Voittaja on: JAFARIINA!

Kehräämässä taivaan pankolla

Viikonloppu vietetty lähes taivaassa: kehräämässä retriitissä Taivaan Pankolla.

Koko viikonloppu. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Hyvässä seurassa. Kauniissa, lumisessa maisemassa.

Lumikenkäilyä huikaisevassa maisemassa.

Hyvässä täyshoidossa. Ihanaa ruokaa. Huolenpitoa. Villejä karvoja.

Koirankarvat nousevat taivaisiin

Karstojen rapsutusta. Rukin surrausta. Naurua. Tarinoita.
Sydän on täynnä lämpöä ja iloa.
Tästä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin.

Lumi on.

Hyvää Joulua!

Ketutusta

Viime aikoina on sitten ketuttanut: välillä suuremmin ja välillä pienemmin. ;-D

Jospa tämä muuttuisi joulun lähestyessä kissailuksi.

Masukarvojen katselua

Tämä päivä on mennyt karvaisten ystävien masukarvojen katselussa: kaverinani vuoteessa on pötkötellyt 1-2 myötätuntoista kehrääjää sairastaessani. Vaikka olotila on kehno vatsataudissa, lohduttaa karvaisten ystävien hoiva suuresti.

Jafariina on Mamman kainaloinen

Sukkasadon loppu

No nyt on sitten Sukkasatokin loppu tältä vuodelta enkä oikein edes päässyt sukan tekemisen vauhtiin. Tällaisia sukkia tuli sadoksi tänä vuonna:

Sukissa on koirankarvoja

Espanjalaisen vesikoiran karvoista rukilla ensin käsinkehrätty lanka ja sitten siitä neulottu sukat. Teräosaan laitoin kaveriksi ja vahvikkeeksi koneompelulankaa. Saa nähdä miten ovat kestävät - paksut ja lämpöiset ainakin ovat. Kumma kyllä, kissat eivät juuri välittäneet vaikka käsittelin koiran karvoja kissojen valtakunnassa. Liekö syynä se, että nämä karvat eivät hökälehtineet ja ajelleet kissoja takaa?

Helsinkiin matkalla neuloin tuliaisiksi sukat Novitan seiskaveikasta. Jalkaterän pohjasilmukat koko terältä tein kantapää-neuleella (1neulomatta, 1o) ja jokaisella mustalla raidalla jalkaterässä tein ylimääräiset kerrokset jalkapohjaan lyhennetyin kerroksin, jotta sukasta ei tulisi muotopuoli. Toivottavasti sukat kestävät näin paremmin.

Opettelin myös tekemään vauvalle jalanlämmittimiä. Tulisikohan minusta joskus hyvä Mummo?

Sinnepäin-junasukat

Hämärtyvässä syksyssä vielä kuvasin vauvan tossuja. Tungin tossujen sisälle sanomalehtiä, jotta tossut olivat pulleat, mutta tossuista tulikin kulmikkaat. No, oikean vauvan jalat ainakin ovat pehmoisen pyöreät, johon tossut muotoutuvat.

Vauvalle tossuja

Jafariina ei oikein innostu noista neuleista. Jaf on puolestaan rakastunut ja ominut itselleen vasta hankitun lampaantaljan (ei ole omista lampaista!!!).

Vielä olisi jokunen silmukka tehtävänä Kyjyyn.

Luna Leukaparta on poistunut tästä valtakunnasta - ehkä ikuisesti. Yhden havainnon perässä juoksentelin vesisateessa toisella puolen kaupunkia 18 km:n päässä kotoa kissanruokapussin kanssa, mutta en nähnyt kissoista vilaustakaan. Koiria ja kaksi oravaa kyllä oli vesisateessakin. En usko, että arka ja kotirakas Luna on kulkenut 18 km, ylittänyt joen ja mennyt kaupungin läpi kyseiselle alueelle. Mutta mikäli kissahavaintoja tulee lisää, niin täältä taas pelastusoperaatio starttaa alta aikayksikön.

Sukkasadon ekat sukat ja etsintäkuulutus

Osallistun tänä vuonna sekä Kyjyyn että Sukkasatoon. Neulottu on, mut kun ei raportoitu. No, nyt raportoin Sukkasato 2014 Hillokellariin ensimmäiset sukat tai ainakin jalanlämmittimet (mihin kategoriaan lie tällaiset menevät?): valkoiset, pitsineuleiset joogasukat. Lankana Novita Nalle, puikot nro 3.

Jooga-harrastusta siis aloiteltu täälläpäin.

Etsintäkuulutus: Luna Leukaparta
 
Kissarintamalla on huolta. Luna Leukaparta -typy on ollut poissa kotoa jo kuukauden. Tämä neiti kun ei ole aikaisemmin ollut pois kotoa vuorokautta pidempään aikaa sitten sen jälkeen, kun hän palasi syntymäkotiinsa uuden omistajansa luota. Luna-neidistä ei ole nyt ollut havaintoja, ei myöskään naapurustossa. Pahoin pelkään, että Lunalle on tapahtunut jotain kohtalokasta: kisu on kohdannut ilveksen tai jotain muuta vastaavaa.

Luna Leukaparta

Kuvassa Luna tänä keväänä. Tältä hän näyttää, jos joku sattuu kohtaamaan. Kohdatessa Lunan ilmoitus tänne pikaisesti, Kiitos!

Syksyn satoa

Syksy on tullut ja syksyn sato odottaa korjaamistaan. Pihan omenapuu teki ensimmäistä kertaa omenia - ihania omenia! Risto Reipas sai nuuhkia omenaa ennen kuin se katosi parempiin suihin.

"Niin mitä ihmeellistä tässä on?"

Tänä syksynä pihlajissa on runsain mitoin marjoja. Kauniita.

  

Kuulasta syysmieltä!

Risto Reipas istuu nätisti

Risto Reipas eli Jiston Pötkylä, Karvainen Poika, Mamman Mussukka jne. on viettänyt koko kesän kotonassa lukuun ottamatta muutamia lyhyehköjä reissuja Villiin Maailmaan. Varsinkin ruoka-aikaan kisu on ollut tiiviisti kotona.

"Mitäs te syötte siellä pöydällä?"

Karvainen Poika on oppinut kerjäämään. Ja Mamma on oppinut antamaan pöydästä kinkun paloja pystyistuntaa vastaan.

"Kiitti ja lurps!"

Yleensä yksi kinkun palanen riittää Ristolle. Joskus Pojan nälkä kasvaa syödessä. Huomioi Riston hypnoottinen katse.

"Tahtoo lisää ja lisää ja lisää..."

Lapissa

Tulipa käytyä Lapissa keittelemässä värisoppaa ja pyykillä.

Värjäystä keltasauramolla ja morsingolla

Kuka vielä sanoo, että kasveilla tulee hailakoita värejä? (Nuorin poikani väitti näin ennen kuin näki värjäyssaaliin.)

Takana siintää Lapin tuntureita. Tarkasti katsoen kuvissa näkyy taatusti myös muutama tuhat mäkärää.

Jalkautumista

Täällä ollaan edelleenkin - blogin hiljaiselosta huolimatta. Kesällä ei jouda käsittelemään kuvia eikä olemaan tietokoneella. Kissojen rapsuttelu nurmikolla ja sen semmoiset tärkeät asiat vievät kaiken ajan. Jalkauduin kuitenkin saareen hellepäiväksi.

Saaressa oli hienoa hiekkaa ja

ihanaa, kirkasta, uimalämpöistä vettä.

Rantaviivaan jäi jalanjäljet.

Aikamoinen räpylä meikäläisellä.

Jalat kuin apinalla pitelevät puusta kiinni metrin korkeudella maasta.

Maisema saaresta.

Saaressa oli lämmintä ja lempeää, ihanaa!

Jisto is back!

Risto Reipas palasi reissuiltaan pari viikkoa sitten ja on ollut nyt Mamman mössykkä sen aikaa. Kiitos kaikille kissan karkureissun aiheuttaman huolen jakaneille ja pikaisen paluun toivojille - ei ole suinkaan merkityksetöntä mitä sitä toivoo!

Risto Reipas palaa kotiin

Risto Reipas on ollut ihan Jiston lössykka ja seurannut Mammaa kuin hai laivaa: nukkunut sängyssä, kulkenut perässä ja kerjännyt rapsuja jatkuvasti ja kerjännyt myös ruokapöydästä herkkuja. (Jistolla on erikoisoikeuksia, nääs.)

Jisto on ollut myös lankavärjäyksissä ja niiden kirjaamisessa ahkerana apulaisena, kuten näette kuvista.

Mukava, kun Jisto on kotona. Kunpa vain pysyisi kotinurkissa edelleen.

Hellehommia

Helteellä on lampaallakin kuuma olla. Autoin lampaita riisumaan talviturkin keritsemällä lampaat perinteisillä käsikeritsimillä. Villojen lajitteluun tuli mukaan Luna. Kisu villiytyi likaisten villojen i-h-a-n-a-s-t-a tuoksusta.

  

 Lunalla meni ihan kieli poskelle raakavillojen ihanuudesta

 

ja pallolla leikkiminen unohtui kissan kipristellessä pistoksissa.

 

Lampaista kissan käyttäytyminen oli peräti kummallista.

Huopatossutehtaalla helteessä

Täällä ollaan oltu kuin huopatossutehtaalla. Hiljakseen ja tehtailtu huovutettuja tossuja. Mikäpä sen mukavampaa helteellä?!

Tällaisia aikuisten tossuja on syntynyt. Muutamat ovat vielä koristelua vailla.

Veikko Vilkastus on ollut nääntynyt helteestä. Vesirännin alla oleva peltikouru kelpasi nukkumapaikaksi toiveessa viileästä vedestä. Voe Veikkonen!

Risto Reipas puolestaan on lähtenyt vuosittaiselle kesävilli-reissulleen ja palannee kotiin syksyllä pakkasten saavuttua. Toivottavasti oma-aloitteisesti tällä kertaa ettei tarvitse joka vuosi metsästää kissaloukulla!

Väliaikatiedotus

Täällä ollaan jälleen tietokoneen käyttöjärjestelmän muuttamisen jälkeen. Olipa homma. Väliaikaisesti on tallennettuna muistitikuille ja ulkoiselle kovalevylle suurin piirtein koko elämä valokuvineen kaikkineen. Toivottavasti joku järjestys säilyy väliaikaisessa taltioinnissa, jotta kulloinkin tarvittavat dokumentit löytyvät.

Muuten elämä jatkuu samaan tapaan, kissamaisesti. Kuvassa sisko ja sen isoveli tälle päivälle päiväunilta. Somia kuin kissat, vai mitä!

Risto Reipas ja Luna Leukaparta

Pääsiäistaikoja

Täällä on tehty värikkäitä pääsiäistaikoja. Kissojen kanssa ja ilman.

Veikko taikoo pääsiäistaikoja

Kissa aloitti taikomisen sisällä ja emäntä jatkoi taikomista takapihalla.

Padassa porisee viime syksynä kerättyjä suomuorakkaita, jotka ovat muhineet talven takateranssilla saavissa.

männynsuomuorakas

Ei malttanut emäntä siistiä takateranssia vaan sienivärjäyksiä piti päästä tekemään kaiken muun rojun sekaan.

Etsi kuvasta yksi kissa!

Noitapadasta nousee lopuksi tällaisia:

Etualalla suomuorakasvärjäyksiä, takana kuivatuillaverihelttaseitikin lakeilla värjättyjä lankoja.

Ihmeellistä, mutta totta! Lähes taikuutta.