Sukkasadon loppu

No nyt on sitten Sukkasatokin loppu tältä vuodelta enkä oikein edes päässyt sukan tekemisen vauhtiin. Tällaisia sukkia tuli sadoksi tänä vuonna:

Sukissa on koirankarvoja

Espanjalaisen vesikoiran karvoista rukilla ensin käsinkehrätty lanka ja sitten siitä neulottu sukat. Teräosaan laitoin kaveriksi ja vahvikkeeksi koneompelulankaa. Saa nähdä miten ovat kestävät - paksut ja lämpöiset ainakin ovat. Kumma kyllä, kissat eivät juuri välittäneet vaikka käsittelin koiran karvoja kissojen valtakunnassa. Liekö syynä se, että nämä karvat eivät hökälehtineet ja ajelleet kissoja takaa?

Helsinkiin matkalla neuloin tuliaisiksi sukat Novitan seiskaveikasta. Jalkaterän pohjasilmukat koko terältä tein kantapää-neuleella (1neulomatta, 1o) ja jokaisella mustalla raidalla jalkaterässä tein ylimääräiset kerrokset jalkapohjaan lyhennetyin kerroksin, jotta sukasta ei tulisi muotopuoli. Toivottavasti sukat kestävät näin paremmin.

Opettelin myös tekemään vauvalle jalanlämmittimiä. Tulisikohan minusta joskus hyvä Mummo?

Sinnepäin-junasukat

Hämärtyvässä syksyssä vielä kuvasin vauvan tossuja. Tungin tossujen sisälle sanomalehtiä, jotta tossut olivat pulleat, mutta tossuista tulikin kulmikkaat. No, oikean vauvan jalat ainakin ovat pehmoisen pyöreät, johon tossut muotoutuvat.

Vauvalle tossuja

Jafariina ei oikein innostu noista neuleista. Jaf on puolestaan rakastunut ja ominut itselleen vasta hankitun lampaantaljan (ei ole omista lampaista!!!).

Vielä olisi jokunen silmukka tehtävänä Kyjyyn.

Luna Leukaparta on poistunut tästä valtakunnasta - ehkä ikuisesti. Yhden havainnon perässä juoksentelin vesisateessa toisella puolen kaupunkia 18 km:n päässä kotoa kissanruokapussin kanssa, mutta en nähnyt kissoista vilaustakaan. Koiria ja kaksi oravaa kyllä oli vesisateessakin. En usko, että arka ja kotirakas Luna on kulkenut 18 km, ylittänyt joen ja mennyt kaupungin läpi kyseiselle alueelle. Mutta mikäli kissahavaintoja tulee lisää, niin täältä taas pelastusoperaatio starttaa alta aikayksikön.