Ei ajaneet halla eikä halli kissaa kotiin vaan ovelat kylän naiset antoivat Mammalle vinkkejä missä kissa luuraa ja sinne Mamma vei kissanloukkua.
Häkissä pelotti kovasti, mutta muutaman minuutin jälkeen Risto Reipas selvästi muisti, että kotihan tämä olikin.
Sitten puskettiin ja kehrättiin ja syötiin ja kehrättiin ja puskettiin. Taas syötiin vaikka vatsa oli jo pinkeänä. Sitten istuttiin sylikkäin ja siliteltiin. Käsi vispaten. Jospa kisu pysyisi nyt kotona.
Jee! Toivottavasti maailmanmatkailut jäävät nyt tähän.
VastaaPoistaSitä toivon minäkin täydestä sydämestä.
PoistaOhhoh, onpas Ristolla ollut pitkä reissu! Onneksi kisu on kunnossa. Toivottavasti seikkailut nyt riittää.
VastaaPoistaOlisi kyllä jännä tietää missä kaikissa seikkailuissa ja maisemissa Risto Reipas onkaan ollut! Jos olisi voinut matkustaa vaikka kirppuna turkissa. Minulle kyllä riittäisi jo Riston seikkailut.
PoistaKiva kun Risto pääsi talveksi kotiin, ikävää olisi ollut talvella ulkona oleskella...
VastaaPoistaKylmiä pakkasia ajatellessa tulikin jo kiire saada poika takaisin kotiin. Hätä meinasi tulla kissan puolesta. Vaikka hyvin se oli kyllä pärjännyt maailmalla kesän aikana.
PoistaHyvä, että sait kisun kotiin ennen pakkasia! Meillä reissuennätys on vaivaiset kolme viikkoa, mutta Mammasta se tuntui sydäntäsärkevän pitkältä ajalta. Miten olet kestänyt kokonaista viisi kuukautta?!
VastaaPoistaHuonosti tämä Mamma on kestänyt. Neljä kissaa ja kolme lammasta ovat vähän auttaneet. ;D
VastaaPoista